Hiihtoloma palmun alla

Helmikuun viimeinen viikko oli Pattayan suomalaisessa koulussa talviloma. Lähdimme heti lauantaiaamuna ajelemaan kohti meille ennestään tuttua palmusaarta, Koh Makia, joka sijaitsee Siaminlahden itäosassa aivan Kamputsean rajan läheisyydessä. Neljän tunnin automatkan päätteeksi odottanut puolentoista tunnin venematka sujui leppoisasti, sillä seuranamme oli 29-henkinen hääseurue. Vieraat olivat jo kovasti juhlatuulella ja mekin saimme kutsun häihin, mutta jouduimme ikävä kyllä jättämään juhlat väliin matkaväsymyksestä johtuen.

Lauri sai katamaraanissa ukulele-opetusta morsiamen ystävättäreltä.

Meidän majapaikkamme sijaitsi saaren koillisrannalla.

Majoituimme jälleen tuttuun ja mukavaan Ao Kao Resortiin. Tällä kertaa asuimme ”omistusbungalowissa”, sillä olimme edellisellä käynnillä tutustuneet mukavaan saksalaiseen pariskuntaan, joka omistaa yhden Ao Kaon bungaloweista (rakennusvaiheessa niistä myytiin kolme). Sovimme silloin heidän kanssaan, että voimme majoittua heidän bungalowiinsa seuraavalla käynnillämme.

Meidän bungalowimme, "Talay Dao 4".

Lauri bungalowimme terassin kaiteella.

Näkymä bungalowimme terassilta.

Paras paikka omalla rannallamme oli tietenkin riippukeinu!

Resortin koirat olivat yhä tallella 🙂

Merellä olevat kalastusalukset värittivät taivaan resorttimme edustalla joka yö.

Resorttimme ympäristö oli yhtä kaunis kuin aina ennenkin. Kristallinkirkas meri, valkoista hiekkaa, palmuja ja ihana rauha!

Vuokrasimme heti mopon, joten tällä kertaa koko saari tuli tutuksi, kun kiertelimme sitä ristiin rastiin viikon ajan. Yhdellä mopolla kulkee hyvin koko perhe, ja kun pyysimme kypäröitä, saimme vastaukseksi huvittuneen naurun ja kuulimme, että lähimmät kypärät sijaitsevat mantereella 30 kilometrin päässä. No, liikenne Koh Makilla on totta puhuen erittäin rauhallista, eikä kukaan kaahaile. Pojille olimme sentään ottaneet kypärät mukaan kotoa.

Pojilla taisi olla saaren ainoat kypärät.

Löysimme mukavan lounaspaikan, jossa oli tarjolla myös erilaisia pelejä.

Hedelmäkoju saaren "kauppakadulla".

Tässä illallisravintolassa eivät hinnat huimanneet päätä (30 THB=n.70 senttiä). Ja hyvää oli!

Ehdimme myös löytää saaren ainoan geokätkön, joka sijaitsee tässä erittäin antiikkisessa autossa.

Retkellä saaren koillisrannalla.

Autiolla rannalla oli tilaa!

Tapasimme rannalla harppuunakalastajia, jotka olivat saaneet saaliiksi mm. barracudan.

Näkymä saaren näköalapaikalta.

Eero tutkii vanhoja rahoja Koh Makin museossa.

Resortin pihalla oli joka iltapäivä lentopallo-ottelu, johon Eerokin yritti mennä mukaan, hieman huonolla menestyksellä tosin...

Koh Makilla ei ole katuvaloja, mutta palmuissa on tienmutkien kohdalla heijastimia pimeässä ajon helpottamiseksi.

Keskiviikkona saimme Pattayalta seuraa. Virtasen perhe oli innostunut saaresta kuultuaan meidän kehuvan sitä, ja saimme varattua heille bungalowin samasta resortista. Myös Laineen ja Mäkisen perheet Pattaylta saapuivat paikalle keskiviikkona, mutta joutuivat majoittumaan toiseen resorttiin, sillä Ao Kao Resort oli siinä vaiheessa jo täynnä.

Virtaset, Laineet ja Mäkiset saapumassa Koh Makille katamaraanin kyydissä.

Virtasen perhe saapuu Ao Kao Resortiin - melko innostuneen näköistä porukkaa!

Loma sujui leppoisasti auringosta ja snorklailusta nauttien. Ao Kao resortin edustalla on loistavat snorklausmahdollisuudet, joten kävimme joukolla päivittäin ihailemassa vedenalaista maailmaa.

Innokas snorklaaja.

Resortin trampoliini oli ahkerassa käytössä, ja saimme ihailla kaikenlaisia ”bäkkäreitä”, ”frontteja” ym. temppuja tuntikausia päivässä. Innostuimme myös pelaamaan korttia Virtasen perheen kanssa, joten lomalta palattuamme menimme heti ensimmäisenä päivänä ostamaan itsellemmekin pelikortit..

Lauri tekee "frontin".

Eero heittää "keihästä".

Myös petanque-kuulat olivat meillä mukana. Hiekkaranta oli sen verran pehmeä, että jouduimme tosin heittelemään nurmella.

Illallinen omassa resortissamme: mustekalaa, chili-limettikalaa ja katkarapusalaattia.

Eero kävi napsimassa annoksesta suosikkinsa, eli mustekalan lonkerot.

Uhkapeli alkaa!

Eerokin taisi pitää korttipeleistä!

Viewpoint Restaurantissa oli mukava näköala ja hyvä ruoka - sekä ihanat olutlasit!

Pojat viihtyivät hiekkarannalla erilaisissa puuhissa.

Lauri ja Wiltsu etsimässä kaloja ja rapuja hotellin edustan riutalta.

Eero ja Waltsu pelien pauloissa.

Saimme terassillemme vieraaksi kauniin tokee-gekon.

Kiertelimme saarta myös yhdessä mopoilla. Eräs retkemme muuttui varsinaiseksi extreme-ajeluksi, kun tiheässä viidakossa kiemurteleva polku muuttui lopulta niin kapeaksi ja huonokuntoiseksi, että jouduimme kääntymään takaisinpäin.

Tämä retki meinasi päättyä heti alkuunsa, sillä Jussi laittoi tankatessaan vahingossa mopon avaimet satulan alle lukkoon. Onneksi Ninnillä oli niin kapea käsi, että ne saatiin ongittua sieltä pois. Tässä onneaan koettaa ensin Eero.

Virtaset viidakossa.

Välillä jouduimme jalkapatikkaan keskellä viidakkoa.

Näimme matkalla lukemattomien kumipuuviljelyksien lisäksi myös muutaman kumitehtaan, jossa luonnonkumimassasta leivotaan matontapaisia levyjä. Haju oli karmea!

Koh Makin temppelin pihamalla lötkötteli tällainen laiskanpulskea possu. Päätyyköhän se jossain vaiheessa munkkien ruoaksi?

Koh Makilla kuuluu luonnollisestikin syödä paikallisia mereneläviä, ja niitä tulikin nautittua lähes joka ilta. Kahtena viimeisenä iltana söimme jumalattoman hyviä herkkuja Koh Mak Seafood -ravintolassa. Onneksi mukana oli Ninni, joka thaimaalaisena osasi tilata kaikki parhaimmat annokset yhdessä jaettavaksi. Pöytään kannettiin valtavat määrät herkkuja, eli mm. grillattuja, kokonaisia jättirapuja, jättiravunpyrstöjä punaisessa curryssa, kuivattua mustekalaa, rapusalaattia, limettikalaa sekä kahdenlaisia erilaisia kampasimpukoita. Todella suussasulavaa, ja takuulla tuoretta, sillä mereneläviä säilytettiin sumpussa ravintolan laiturin alla!

Ninni kirjoitti tilauksemme lapulle.

Herkutteluhetki Koh Mak Seafoodissa.

Osittain kuivatetut mustekalat olivat mainio alkupala.

Jättiravunpyrstöjä punaisessa currykastikkeessa.

Kokonaisena grillattuja jättirapuja.

Höyrytettyjä kampasimpukoita.

Kampasimpukoita curry-basilikakastikkeessa.

Onneksi Ninni oli mukana näyttämässä, miten taskurapu syödään 🙂

Olimme varanneet majoituksen lauantaihin asti, mutta tulimme viimeisenä iltana katumapäälle ja yritimme vielä jäädä yhdeksi lisäyöksi, mutta harmiksemme resorttimme oli täyteen buukattu. Niinpä lähdimme koko joukolla lauantaina katamaraanilla mantereen puolelle, josta meidän perheemme matka jatkui omalla autolla Pattayalle muiden jatkaessa matkaa vuokratulla minibussilla.

Lähtöhetki laiturilla. Sanoimme haikeat hyvästit resorttimme mukavalle tarjoilija-autonkuljettaja Netille, jolle olimme jo aiemmalla käynnillä antaneet tietyistä syistä lempinimen "Höslö" 🙂

Pojat katamaraanin kannella.

Advertisement