Kyläilyjä puolin toisin
Saimme torstaina vieraaksemme Pattayalle pariksi päiväksi Helamaan perheen, jotka olimmekin jo ehtineet tavata viime viikonloppuna Bangkokissa. Ohjelmassa oli mm. illallinen Cabbages&Condomsissa, kiertoajelu Pattayan keskustassa ja Buddha-kukkulalla vierailu.

Lapset laitettiin kaupunkikiertoajelun ajaksi thaimaalaiseen tyyliin auton takaluukkuun (tai useamminhan kyyditettävät täällä itse asiassa istuvat auton avolavalla).
Lauantaina koko porukka minua lukuunottamatta lähti meidän autollamme 100 kilometrin päähän Mae Phimiin, ja minä menin thai-kielikouluni Easy ABC:n 4-vuotissyntymäpäiväjuhliin. Väkeä ja ruokaa oli riittämiin, mutta meno oli melko vaisua, joten päätin lähteä itsekin perässä Mae Phimiin.
Pattayan pääkadulla kulkee minibusseja eri lähikaupunkeihin, ja onnistuinkin löytämään sieltä sopivan minibussikyydin Mae Phimin lähimpään kaupunkiin Klaengiin, joka sijaitsee Rayongista itään. Kyyti sujui rattoisasti kolmen thaimaalaisen seurassa. Rayongin kohdalla kuskimme tosin sai puhelun ja teki yhtäkkiä u-käännöksen ja ajeli muutaman kilometrin taaksepäin, teki uuden u-käännöksen ja nappasi kyytiin tien varressa odottavan rouvan, joka oli ilmeisesti tullut odottelemaan ohi ajavaa minibussia hieman myöhässä. Klaengissa kuski jätti minut pois kyydistä kohdassa, jossa ei ollut mitään muuta kuin pikkuruinen kauppa. Menin kyselemään kaupan edessä seisoskelevalta ukolta mahdollisuutta saada lavataksia tai mopotaksia Mae Phimiin, ja ukko hyppäsi oitis pyöränsä selkään ja käski minun jäädä odottelemaan. Parin minuutin kuluttua hän saapuikin takaisin mopotaksi kannoillaan, ja pikaisen tinkimisen jälkeen kiipesin mopotaksin kyytiin. Kuski oli ikivanha, hampaaton papparainen, eikä minulla ollut kypärää, mutta 15 kilometrin matka sujui silti mukavasti. Thaimaalaiseen tapaan minulla ei ollut osoitteesta tietoakaan (ne ovat täällä niin monimutkaisia ettei niiden perusteella edes voi löytää perille), mutta olin saanut ohjeeksi etsiä erään meren rannalla olevan ravintolan, jonka vierellä Helamaiden vuokrahuvila sijaitsi. Onnistuimme pienen etsinnän jälkeen löytämään sen, ja papparainen hymyili tyytyväisenä hampaattomalla suullaan jättäessään minut ravintolan eteen. Itsekin olin erittäin tyytyväinen todettuani matkan perusteella pärjääväni tarvittaessa suht hyvin tämänhetkisellä thai-kielen taidollani ummikkojenkin kanssa.
Illallisen nautimme tietenkin meren rannalla, sillä Mae Phim on kuuluisa rantaravintoloistaan ja merenelävistään. Aiemmasta oppineena osasimme Jussin kanssa tilata pöydän koreaksi: kampasimpukoita chilikastikkeessa, meriahventa punaisessa curryssa, mustekalaa kuivatulla valkosipulilla sekä kokonaisena grillattuja jättirapuja. Kaikki oli herkullista, ja tilasimme mustekalaa ja jättirapuja vielä lisää.
Sunnuntaina kävimme lähirannalla, joka oli ikävä kyllä pettymys: paljon roskaa ja vähän hiekkaa. Niinpä uiskentelimmekin aamupäivän vuokrahuvilan omassa altaassa sekä asuinalueen yhteisaltaassa, jossa ei ollut ruuhkasta tietoakaan, sillä suurella allasalueella oli vain pari uimaria meidän lisäksemme.

Mae Phimissä näkyi paljon tällaisia "luksusmallisia" mopon sivuvaunuja. Myös Helamaat olivat vuokranneet yhden, ja lapset olivat tietenkin innoissaan päästessään kyytiin.
Lounaan jälkeen suuntasimme taas takaisin Pattayalle odottelemaan seuraavia vieraitamme eli kauan odotettua Hannosen perhettä, jotka saapuvat torstaina yli kahdeksi viikosi seuraamme. Ohjelmassa on menoa ja melskettä koko ajaksi, ja blogikuulumisia on luvassa seuraavan kerran ensi kuun puolella.
Vastaa