Hei hei Pattaya!
Palasimme lomalta Koh Makilta maanantaina, ja asuntomme vuokrasopimus oli päättymässä seuraavana lauantaina, joten viimeinen viikko oli siis täynnä pakkaamista ja jäähyväisiä.
Kaiken pakkaamisen keskellä kävin myös ostamassa lisää pakattavaa, sillä muutama mekko piti vielä hankkia. (En oikeastaan pidä shoppailusta, joten ostoksia ei ole tullut liiemmälti tehtyä koko vuoden aikana.) Tukcom-ostoskeskuksen lähellä on aivan mahtava ”leninkikuja” eli aaltopellistä kyhätty kuja, jossa on kymmenittäin pelkkiä naisten juhlamekkoja myyviä liikkeitä. Sinne kun menee, niin ei voi tulla ulos ilman ainakaan paria leninkiä. Paikassa ei ole tuulettimia ilmastoinnista puhumattakaan, joten ostosten teko on aika hikistä puuhaa. Kiersin varmasti kaikki paikan kojut ja jokaisessa tuli pysähdeltyä ja ihasteltua toinen toistaan kauniimpia leninkejä. Kotiin saapuessani en edes tiennyt montako mekkoa tuli ostettua, ja piti oikein laskea, että seitsemänhän niitä tarttui mukaan. Keskihinta oli reilu kymmenen euroa, eli shoppailureissu oli siis selvää säästöä 🙂
Mekko-ostokset odottavat pakkaamista.
Heitimme hyvästit myös lähipizzeriamme Somsirin mukavalle tarjoilijalle, joka tiesi aina jo kysymättäkin, että Eerolle tulee Pizza Hawaii.
Keskiviikkona päätin mennä myös vihdoin viimein hankkimaan pysyvät kulmakarvat, eli tatuoimaan totaalisesti näkymättömien kulmakarvojeni sijaan oikeat kulmat kauneushoitolassa. Kaikenlaiset kauneustatuoinnit (silmien ja huulten kestorajaukset yms.) ovat Thaimaassa hyvin suosittuja ja edullisia. Harmi kyllä se paikka, johon olin aikonut mennä, oli jostain syystä kiinni (Thaimaassahan ei koskaan varata aikaa kampaajalle, hierontaan, kauneushoitoloihin tms. vaan marssitaan vaan sisään, sillä yleensä tekijöitä riittää), joten jouduin etsimään sopivan paikan aivan sattumanvaraisesti. Valitsemassani hoitolassa oli vain yksi kauniisti sanottuna ”elähtäneen baaritytön” näköinen pikkuruiseen verkkotoppiin pukeutunut omistajatar, joka lupasi soittaa paikalle tatuoijan. Hän saapuikin parissa minuutissa ja lupasi tehdä ensin haluamani ripsienpidennyksen ja sen jälkeen kulmien tatuoinnin. Ripsienlaiton jälkeen tatuoijatäti piirsi minulle kulmakarvojen mallin, ja katsoessani peiliin meinasin pudota tuoliltani (tai oikeastaan siis siitä ”pediltä” jossa maataan hoidon ajan) sillä kosmetologi oli piirtänyt minulle kenties vahvimmat ja paksuimmat kulmakarvat jotka olen koskaan nähnyt – varsinaiset ”ladyboy-kulmat” thaimaalaiseen tyyliin. Selitin pitkään, että haluan aivan eri tyyliset – hyvin vaaleat ja luonnolliset – kulmat, ja että väri sekä muoto ovat aivan väärät. Onneksi kauneushoitolassa samaan aikaan oleva mukava brittimies kuuli sananvaihtomme ja sanoi voivansa toimia makutuomarina. Nähtyään minulle piirretyt ”jättikulmakarvat” hän pyysi ulkona odottelevan naisystävänsä sisään ja kysyi sopisiko käyttää naista neuvonantajana. Pariskunnalla on nimittäin Britanniassa viisi tautointiliikettä ja nainen on kosmetologi. Tämä oli oikea onnenkantamoinen minulle, sillä kyseinen brittinainen neuvoi thai-kosmetologia kädestä pitäen kulmieni muodon kaventamisessa/ohentamisessa ja värin vähentämisessä. Hyvästelin pariskunnan tyyytyväisenä ja olin oikeasti tyytyväinen hyvin vaaleaan loppputulokseen. Valokuvia ei valitettavasti tullut otettua, ja nyt harmittaa ettei tullut kuvattua kosmetologin ensin minulle ehdottamaa jättivahvaa ladyboy-tyylistä kulmakarvatyyliä!
Keskiviikkona oli myös lasten viimeinen thai-tunti ja he pelasivat innolla opettajan johdolla hauskaa sana-muistipeliä. Peli sujuu siten, että pöytä on täynnä kuvakortteja, ja lapset istuvat pöydän ympärillä. Opettaja sanoo yhden sanan, joka tarkoittaa jotain pöydällä olevista korteista, ja se lapsi joka osoittaa oikeaa kuvakorttia sormellaan ensimmäisenä saa kortin itselleen. Jos osoittaa väärää korttia, ei saa enää muuttaa valintaansa. Todella hauska ja tehokas tapa oppia muistamaan sanoja!
Lapset pelaavat kuva-muistipeliä viimeisellä thai-tunnilla.
Illalla menimme omassa kaupunginosassamme sijaitsevaan ihanaan näköalaravintolaan Le Saigoniin, jossa olemme käyneet useasti ennenkin ihailemassa maisemia. Söimme upeat neljän ruokalajin menut ja hyvästelimme paikan mukavan hovimestarin, joka otti jälleen kerran Laurista tukun valokuvia.
Jussi nauttii alkuruokaa eli herkullista vietnamilaista lihasalaattia Le Saigonissa.
- Laurin vakiojälkiruoka Le Saigonissa: uunijäätelö.
Pattaya Beach Le Saigonin terassilta nähtynä.
- Viimeiset hetket Pattayan ”katolla”.
Pojat ja Le Saigonin mukava hovimestari.
Pakkaillessamme tavaroitamme totesimme vuoden aikana kertyneen hirveästi sellaista tavaraa, jota emme halunneet raahata mukanamme Suomeen. Kysyin Pattayan suomalaisen kotikirkon pastorilta Ristolta (jonka lapset käyvät myös Pattayan suomalaista koulua) olisiko hänellä ideaa sopivasta lahjoituspaikasta tavaroille. Risto ehdotti heti paikallista slummilapsille tarkoitttua Agape Home -päiväkotia. Pattayan suomalainen kirkko on tehnyt päiväkodin kanssa jo pitkään yhteistyötä ja todennut Agape-järjestön olevan ehdottomasti tukemisen arvoinen. Pattayan slummien kurjissa oloissa asuvat lapset saavat päiväkodissa joka päivä ruuan, puhtaat vaatteet, suihkun, opetusta sekä mukavaa ja turvallista yhdessäoloa leikkien ja laulujen muodossa. Lasten kasvaessa vanhemmiksi järjestö hoitaa heidät myös kouluun ja tarjoaa kiinnostuneille myös mahdollisuuden yliopisto-opintoihin. Vuosien varrella monet slummilapset ovat saavuttaneet järjestön tuen avulla hyvän koulutuksen ja työpaikan.
Menimme Riston kanssa torstaina päiväkodille mukanamme valtava autolastillinen kaikenlaista tavaraa: pyyhkeitä, vilttejä, lakanoita,vaatteita, leluja, astioita, ruokaa, lääkkeitä ja kaikenlaista muuta tavaraa. Lapset olivat mahdottoman innoissaan nähdessään poikien pallot ja lelut, ja opettajat kiittelivät meitä vuolaasti.
Päiväkodissa oli todella mukava tunnelma ja kaikesta näki, että lapset todella viihtyvät siellä. Saimme seurata lasten aamuvälipalan syöntiä, opetustuokiota ja lauluhetkeä. Tuli todella hyvä mieli, kun näki tavaroiden päätyvän hyvään käyttöön.
Torstai-iltapäivänä minulla oli viimeinen thai-tunti, jonka loppuosan vietimme poikkeuksellisesti kielikoulun naapuriravintolassa, sillä olimme suomalaisen ystäni Katjan kanssa sinä päivänä viimeistä kertaa kielitunnilla. Oli haikeaa hyvästellä mukavat kielikurssikaverit, joiden kanssa on tullut opiskeltua yhdessä syyskuun alusta asti kahdesti viikossa. Meillä on aina ollut tunneilla todella hauskaa, eikä opetus ole ollut minkäänlaista pänttäämistä vaan mukavaa yhdessä jutustelua. Nyt täytyy vain toivoa, ettei kaikki vuoden aikana opittu unohdu, vaan pystyn jatkamaan thai-kielen opintoja Suomessakin.
Thai-ryhmässäni oli oppilaita Suomen lisäksi Saksasta, Kanadasta, Yhdysvalloista, Venäjältä, Iso-Britanniasta, Romaniasta, Unkarista ja Ukrainasta.
Thai-opettajani Mon työn touhussa.
Minä ja Siperiasta kotoisin oleva ystäväni Aygul läksiäistunnilla.
- Opettaja Mon ja kielikurssimme toinen suomalaisvahvistus Katja läksiäisdrinkillä.
Koko kielikurssimme samassa kuvassa.
Olimme varanneet torstai-illaksi pöydän kotimme lähellä sijaitsevasta Cabbage &Condoms -hyväntekeväisyysravintolasta. Harmiksemme alkoi juuri tihuttaa vettä ja tuulla, joten emme päässeet istumaan varaamaani pöytään, joka sijaitsee ravintolan parhaimmalla paikalla puun latvaan rakennetulla tasolla. Illallinen oli arkisemmasta istumapaikasta huolimatta kuitenkin herkullinen, ja ravintolan puutarha yhtä upea kuin aina ennenkin.
Pojat hyvästelivät Cabbages&Condoms-ravintolan puutarhan puput.
Perjantaina oli koulun päättäjäispäivä ja vanhempien ja lasten yhteinen laivaristeily. Ennen laivalle menoa katselimme koululla upean tunnin dokumenttielokuvan koulusta. Sen olivat tehneet koululla loppukevään harjoitteljoina työskennelleet TAIKin opiskelijat Iiro ja Iida, ja täytyy sanoa että se oli aivan mahtava. Laulettuamme yhdessä Suvivirren siiryimme Bali Hain satamaan, josta lähdimme loppupäiväksi merelle. Tällä kertaa vuokralaivassamme oli lisävarusteena vesiliukumäki, ja siitä riittikin hupia lapsille koko päiväksi. Ja kyllähän muutamat isit ja rehtorikin näyttivät mallia miten siitä lasketaan 🙂 Tarjolla oli herkullinen seisova pöytä ja päivän päätteeksi oli ohjelmassa vielä todistusten jako laivan kannella. Kerrassaan ikimuistoinen päättäjäispäivä todella ikimuistoiselle kouluvuodelle!
Suvivirren laulantaa Pattayan suomalaisessa koulussa.
Hyvästit ihanalle koululle!
- Ankkuroimmme laivamme Koh Larn -saaren rantapoukamaan.
- Mahtava ruokatarjoilu oli haettu mukaan koulun lähellä sijaitsevasta ns. ”Viidakko-ravintolasta”.
Osa porukasta kävi maissa pitkähäntäveneellä.
- Ainoa koko lukuvuoden 2011-2012 Pattayan suomalaisessa koulussa suorittanut ekaluokkalainen oli meidän Eero! Ja upeasti sujui!
Laurin uimahyppy vesiliukumäestä.
Jussi näyttää mallia vesiliukumäessä.
Kyllähän se reksikin osaa laskea mäkeä!
Loppupäivästä keksittin laskea vesiliukumäestä suoraan renkaan läpi mereen. Hienostihan se onnistui ainakin Laurilta!
Eero laivan katolla.
Eero saa ensimmäisen luokan todistuksen.
Lauri saa todistuksen – ja hienon saakin!
Pattayan suomalaisen koulun lukuvuoden 2011-2012 päättäjäiskuva.
Lauantaina luovutimme asuntomme avaimet ja saimme vuokratakuun takaisin. Kävimme vielä pikaisesti hyvästelemässä tutut hierojat kotimme lähellä olevassa hierontapaikassa, jossa olemme Jussin kanssa käyneet joka viikko (välillä montakin kertaa viikossa). Sitten suuntasimme automme länteen kohti Bangkokia ja Kwai-jokea, ja heilutimme hyvästit Pattayalle. Toivottavasti vielä nähdään!
Viimeinen aamu: hei hei oma uima-allas!
Narm, Puu ja Jussi setvivät raha-asioita asuntomme avainten luovutuksen yhteydessä.
Hyvästienjättö mukaville vakiohierojillemme.
Bye bye Pattaya!
Vieraita Suomesta
Saimme 22. maaliskuuta kauan odotettuja vieraita, kun Hannosen nelihenkinen perhe eli Jani, Auma, Samu ja Teemu saapuivat vieraiksemme reiluksi kahdeksi viikoksi. Olimme varanneet Hannosille majoituksen Siam Oriental Twins -taloyhtiöstä, jossa Pattayan suomalainen koulukin sijaitsee, joten kävelymatka asuntojemme välillä oli sopivan lyhyt.
Lauri ja Eero olivat jo kovasti odottaneet Samua ja Teemua kavereikseen, ja ensimmäinen ilta kului tietenkin meidän uima-altaallamme poikien uimahyppyjä katsellessa ja kuulumisia vaihdellessa. Uintia harrastettiin vierailun aikana joka päivä lisäksi mm. viettämällä yksi päivä Pattayan vesipuistossa eli Pattaya Parkissa. Yhden päivän vietimme Sattahipin Haad Nang Ram -hiekkarannalla, jossa Hannoset saivat ihmetellä vaatteet päällä uivia ja koko ajan syöviä thaimaalaisia.
Eero, Samu, Lauri ja Teemu pelipuuhissa.
Lounas Sattahipin hiekkarannalla.
Pojat Pattaya Parkin vesipuistossa.
Teemu ja Eero Pattaya Parkin vesipuiston vieressä olevan pienen tivolin keinukarusellissa.
Nähtävää ja ohjelmaa oli paljon, ja olimme jo etukäteen tehneet muutamia varauksia vierailua varten. Vietimme mm. yhden kokonaisen päivän merellä Virtasen perheen seurassa nauttien kalastuksesta, uimisesta ja hyvästä ruuasta. Mantereella oli juuri samaan aikaan ankara ukonilma, joten päivä oli oikein suotuisa merellä vietettäväksi. Parasta taisi olla kalansaaliiksi saamiemme kalojen syöminen, sillä aluksen miehistö uppopaistoi pyydystämämme kalat herkullisen kullanruskeiksi ja rapeiksi.
"Kas on pojat merelle lähteneet...♫♫"
Uimahyppyjono!
Vellun taidonnäyte!
Kalansyöttinä käytettiin mustekalan palasia.
Päivän kalansaalis.
Valmiina banaaniveneajelulle!
Vesiurheilun ja kalastuksen lisäksi Jani ja Jussi ehtivät myös käydä pelaamassa golfia kahdella eri kentällä. Aloittelijana Jani otti ensin rangella yhden oppitunnin, ja pelit sujuivatkin oikein mainiosti.
Iloiset golfarit Jussi ja Jani
Olimme sopineet koulun kanssa, että Lauri ja Eero saavat pitää muutamia ylimääräisiä vapaapäiviä vierailun aikana, ja yhden tällaisen arkipäivän vietimme yhdessä Srirachan tiikeripuistossa. Tiikerien lisäksi näimme puistossa mm. krokotiilejä ja norsuja sekä erilaisia eläinesityksiä. Isojen tiikerien ja krokotiilien kanssa olisi päässyt myös valokuvaan, mutta uskaltauduimme poseeraamaan vain tiikerinpennun kanssa. Pienetkin pennut karjuivat kyllä yllättävän kovaa! Poikien mielestä hienointa taisi kuitenkin olla yhteiskuva gorillan kanssa. Tiikeripuistossa oli eläinesitysten lisäksi myös mahdollisuus ruokkia eri eläimiä. Poikien mielestä jännittävintä, mutta myös vaikeinta, oli tiikerien ruokkiminen. Se nimittäin tapahtui ampumalla ilmakiväärillä tiikerin häkin yläpuolella roikkuvia pieniä metallilaatikoita. Jos sai osuman, laatikko aukesi ja sieltä tipahti pala lihaa tiikerihäkkiin.
Yksi tiikeripuiston päätähdistä.
Norsushown jälkeen eläimiä sai syöttää banaaneilla.
Tiikerishowssa katsomo oli onneksi erotettu esiintyjistä korkealla verkkoaidalla.
Krokotiilien kanssa olisi myös päässyt valokuvaan, mutta jätimme tilaisuuden käyttämättä.
Tiikerinpentu osasi karjua yllättävän kovaa!
Gorillan tapaaminen taisi olla pojille päivän kohokohta.
Pattayalla kun oltiin, esittelimme vieraillemme myös paikallista suomalaistoimintaa. Hannoset kävivät Pattayan suomalaisen koulun saunassa nauttimassa löylyistä, ja suomalaisia laulunlahjoja pääsimme ihailemaan käymällä Pattayan kuuluisimmassa suomalaiskaraokebaarissa Black Horsessa. Yhtenä torstai-iltana osallistuimme joukolla Maikan Majatalon legendaariseen tietovisaan. Valitettavasti joukkueemme ei menestynyt kokonaiskisassa, mutta yhdellä kierroksella onnistuimme ainoana joukkueena saamaan täydet pisteet, mistä saimme palkinnoksi ilmaiset fisusnapsit. Maikan tietovisa on todella hauska tapahtuma, joka kerää joka torstai reilut sata suomalaista visailemaan ja nauttimaan suomalaisbuffetin antimia.
Jani pääsi Maikan kanssa yhteiskuvaan.
Pattayan yöelämäänkin ehdimme tutustua ihan tarpeeksi, ja yhtenä iltana kaikki pojat jäivät lastenvahdiksi lupautuneen Ollin kanssa kotiin syömään pizzaa ja pelaamaan Wiitä, kun me aikuiset nautimme ihanan illallisen aina niin mukavassa Le Saigon -ravintolassa. Näköala ja palvelu olivat yhtä upeita kuin aina ennenkin ruuasta puhumattakaan. Illan päätteeksi pyörähdimme pahamaineisella Walking Streetillä ja ehdimme katsastaa yhden paikan tyypillisistä erikoislaatuisista show-esityksistä, jonka olisi kyllä oikeastaan voinut jättää näkemättä.
Illallinen Le Saigonissa.
Paahdettua ankkaa alkupalaksi Le Saigonissa.
Yhden illan vietimme ihailemalla thaimaalaista mieskauneutta, eli kävimme katsomassa Tiffany’s Shown, joka on Pattayan kuuluisin ladyboy-show. Kaikki esiintyjät ovat miehiä, vaikka sitä on todella vaikea uskoa. Show oli upea, esiintyjät olivat häikäiseviä, ja lapsetkin tapittivat silmät ympyröinä ”kuvankauniita setiä”.
Tiffany's Shown esiintyjäkaartia.
Esiintyjien puvut olivat häikäiseviä.
Esiintyjät keräsivät lisätuloja poseeraamalla shown jälkeen katsojien kanssa maksua vastaan.
Koh Samet
Ehdimme tehdä myös kolmen päivän mukavan retken Koh Sametin saarelle. Tämä 13 neliökilometrin kokoinen vehreä saari sijaitsee Siaminlahdella noin puolentoista tunnin automatkan päässä Pattayalta ja kuuden kilometrin päässä mantereelta. Jätimme automme Ban Phen kylään, josta hotellimme Vongdeuan Resortin oma laiva haki meidät. Olimme kuulleet hotellista kehuja useilta tutuilta, ja se olikin kaikin puolin hyvä ja sijainniltaan erinomainen. Koh Sametin länsiranta on jyrkän kallioista, joten kaikki hotellit sijaitsevat itärpuolen hiekkarannoilla. Meidän hotellimme sijaitsi Vongdeuanin lahdella, joka on saaren toiseksi suurin ranta. Siellä hiekka on vitivalkoista ja samettista ja meri turkoosinsininen. Saari on hyvin eri tyyppinen kuin oma suosikkimme Koh Mak, joka on todella hiljainen ja rauhallinen palmusaari, mutta omalla tavallaan Koh Sametkin oli mielestämme oikein mukava paikka suuremmista turistimääristä ja hälinästä huolimatta.
Vongdeuan Resort sijaitsee Koh Sametin toiseksi suurimmalla rannalla.
Asuimme omassa paritalossa viidakon siimeksessä. Onneksi oli hyttyssavuja mukana, sen verran kuhinaa oli terassilla iltaisin!
Hotellimme sijaitsi suoraan rannalla, mutta siellä oli silti uima-allas. Aika turhaa, mutta lapset tietysti tykkäsivät.
Hotellin rantakeinu oli poikien ahkerassa käytössä.
Samu ja Lauri hotellin kiipeilypuussa, jossa pojat viettivät ainakin tunnin päivässä.
Eero mailapelin pyörteissä.
Kaupustelija rannalla.
Hiekkaranta oli aivan täynnä minikokoisia rapuja, jotka pyörittelivät hiekasta pikkuruisia palloja.
Lounas rantaravintolassa: kanaa ja nuudeleita tom yam -liemessä.
Iltaisin Vongdeuanin rantaa valaisevat sille levittäytyvien ravintoloiden lyhdyt ja kynttilät, ja lisäksi rannalla on joka ilta useita upeita tuliesityksiä. Tykästyimme etenkin erään todella taitavan pienen kamputsealaispojan tulishowhun, jota ihailimme kahtena iltana peräjälkeen.
Pojat leikkivät rannalla iltaisin taivaalle lingottavilla valohyrrillä.
Ravintoloiden valot valaisivat iltaisin rantaa.
Jussi valitsee grillattavaa illallispöytään.
Jussin valinta. Hyvää oli!
Tämä suloinen poika tarjoili meille illallista ja esiintyi myöhemmin uskomattoman upeasti päätähtenä rannan tulishowssa.
Ruoka oli hyvää, kuten aina.
Ruoan lisäksi myös seura oli hyvää!
Tulishowt olivat upeaa katsottavaa.
Esityksiin kuului myös tulennielentää. Kuvassa polvillaan nuori tarjoilijapoikamme.
Rannalla myytiin iltaisin ns. onnenlyhtyjä taivaalla lähetettäväksi.
Pelikortit olivat tietystikin mukana matkassa ja käytössä iltaisin terassilla.
Vuokrasimme päiväksi moottoripyörät ja teimme pienen saarikierroksen. Saarella kulkee käytännössä vain yksi tie päästä päähän, ja se on uskomattoman huonossa kunnossa. Tie on päällystämätön ja täynnä järkyttävän kokoisia kuoppia ja muhkuroita, joten pimeässä ei ole mitään mahdollisuutta lähteä ajelemaan. Hyvin mopot silti kulkivat neljä päällä!
Koh Sametin päätie.
Tiessä oli vähän väliä "pieniä" kuoppia.
Paikallisen "bensiksen" työntekijät olivat melko nuoria... Palvelu pelasi silti mainiosti!
Bensa myydään Koh Sametilla litran viskipulloissa, kuten monin paikoin Pattayallakin.
Eero halusi ostaa tankkauspisteestä kotitekoisen arvan, mutta ei onneksi voittanut mitään, sillä palkintona oli viski- ja kaljapulloja. Arvan myynyt tyttö taisi olla yhtä innokas kuin Eero näkemään löytyykö lapusta voittoa vai ei!
Kävimme mopoajelulla saaren ainoassa kaupungissa, mutta siellä ei ollut mitään sen kummempaa nähtävää kuin turistirihkamaa myyviä kauppiaita.
Koh Sametin länsirannikko on kallioista ja jyrkkää, joten siellä ei ole ollenkaan hotelleja.
Länsirannikon näköalapaikalla.
Viimeisenä päivänä pojat saivat saarella opetustuokion siitä, ettei paikallisten eläinten kanssa kannata pelleillä ellei niitä tunne etukäteen, sillä eräs kissa puri Teemua käteen poikien leikkiessä sen kanssa. Muuta vaihtoehtoa ei tietenkään ollut kuin lähteä hakemaan lähimmältä lääkäriasemalta rabies-rokotusta. Thaimaassa raivotauti on yhä ongelma, joten aina nisäkkään purressa on syytä hakeutua lääkäriin rabies-rokotusta ottamaan. Yksi rokotus ei ikävä kyllä riitä vaan niitä pitää saada peräti viisi kappaletta, joten Teemulla rokotussarja jatkuu vielä Suomessa.
Teemua purreesta kissasta emme ikävä kyllä huomanneet ottaa kuvaa, mutta tässä poseeraa sen sijaan hotellimme hauska lemmikkikoira.
Pojat leikkivät, että kepit ovat aseita. Olipa yllättävä leikki 😀
Veneet eivät pääse ajamaan hotellin matalalle rannalle, joten veneeseen kuljetaan rannalta pienellä lautalla. Tässä lähtötunnelmia.
Matkatavarat tuotiin rannalle tällaisella kärryllä, ja taas oli lapsityövoima käytössä 🙂
Viimeisenä iltana Pattayalla kävimme vielä illallisella lempiravintolassani Cabbages&Condomsissa.
Pöytä on katettu!
Samu ja Teemu ihastuivat "suihkupyörään".
Parisuhdetta parantava puutarhakeinu?
Bangkok
Viimeiset pari päivää vietimme yhdessä Bangkokissa. Päätimme päättää yhteisen loman oikein tyylillä ja varasimme kummallekin perheelle mahtavat clubi-sviitit viiden tähden Aetas-hotellista. Hotelli sijaitsee mukavan rauhallisella lähetystöalueella kävelymatkan päässä Lumphini-puistosta.
Tervetuloa hotelli Aetas Bangkokiin!
Viiden tähden hotellin sviiteissä hypitään varmaan aika harvoin sohvilla...
Hotellin ns. klubisviitteihin kuuluu oma vastaanotto ja ns. klubihuone, josta saa pientä purtavaa ja juotavaa kaiken päivää. Iltapäivisin on tarjolla ”iltapäivätee” eli erilaisia leivoksia ja pientä suolapalaa. Kello 18-20 on tarjolla taas paljon erilaista syötävää ja ilmaisia juomia (viiniä, olutta, drinkkejä ja virvokkeita). Me taisimme olla ainoat club-asiakkaat hotellissa ollessamme, sillä olimme joka kerta ainoita ihmisiä klubihuoneessa. Onneksi, sillä lapset eivät tietenkään osanneet käyttäytyä viiden tähden arvoisesti vaan rohmusivat leivoshyllyt tyhjiksi ja pomppivat sohvilla. Onneksi heille riitti aina lyhyt piipahtaminen klubihuoneessa, minkä jälkeen saimme istua siellä rauhassa aikuisten kesken.
Palvelu klubikerroksessa oli ylenpalttista. Thaimaassa hyviin tapoihin kuuluu, että hienoissa ravintoloissa yms. tarjoilijat hieman kumartavat päätään kulkiessaan asiakkaan ohi, jotta heidän päänsä ei olisi asiakkasta korkeammalla (samasta syystä kuninkaan edessä pitää aina olla polvillaan tai peräti makuullaan). Klubihuoneessa oli matalat sohvat, ja aina kun tarjoilija toi meille juotavaa, hän polvistui maahan. Se oli mielestämme hieman kiusallista ja lisäksi todella hankalaa, sillä polvistuminen korkeajalkaisia viinilaseja sisältävä tarjotin kädessä ilman tukeutumista mihinkään on totisesti hankalaa. Yhden kerran tarjoilijaltamme kaatuikin valkoviinilasi pöydälle, mikä taisi olla hänelle äärettömän nolo tilanne. ”Mai bpen rai!” (”Ei haittaa”), me rauhoittelimme häntä.
Polvistuva tarjoilija.
"Cheers!"
Cocktailpalatarjontaa.
Kyllä kelpaa!
Ensimmäisenä iltana kävimme cocktailien jälkeen ihailemassa maisemaa meidän perheelle ennestään tutun Baiyoke Sky -hotellin 83. kerroksessa sijaitsevalta näköalatasanteelta.
Eero ja Teemu ihailemassa maisemaa Bangkokin katolta.
Näköala Baiyoke Sky -hotellin kattoterassilta.
Toisena päivänä teimme jokiristeilyn Chao Phraya -joella. Tämä oli jo meidän perheemme kolmas veneajelu joella, mutta se on mainio tapa nähdä kaupunkia ja etenkin vanhaa Thonburin kaupunginosaa ja bangkokilaisten asumuksia.
Jokiristeilyllä.
Lapsetkin viihtyivät veneessä.
Joella näkyi monenlaisia kulkupelejä.
Osassa kulkupelejä kokkailtiin!
Keskellä moderneja kerrostaloja on myös vaatimattomia hökkelitaloja.
Tässäkin on tainnut olla talo. Tai ehkä kyseessä on yksinkertainen puutavarakauppa?
Thaimaalaiset ovat todella ahkeria pyykinpesijöitä, se näkyi myös joelta käsin.
Välillä oli vaikea uskoa, että olimme miljoonakaupungin keskustassa!
"Sa-wa-di-kaa!"
Tällä kertaa me emme olleet ainoita kalanruokkijoita joella.
Sattui olemaan jokin buddhalainen pyhäpäivä, joten joella oli enemmänkin liikennettä.
Iloiset veneilijät Eero ja Teemu, joilta kummaltakin lähti lähes samaan aikaan hammas.
Jokiristeilyn jälkeen kiertelimme kuninkaan palatsin viereisiä markkinoita ja söimme paikallisella torilla.
Ruokatorilla oli taas tarjolla vaikka mitä.
Lounas torilla.
Toriravintolan keittiö: vaatimaton mutta toimiva.
Näitä marinoituja, raakoja katkarapuja ei tehnyt mieli ostaa niiden muhiessa 30 asteen helteessä ilman minkäänlaista kylmäastiaa...
Torikissat.
Torilisko! Se mateli kukkienpunojan tiskin takana kenenkään paikallisen kiinnittämättä siihen huomiota.
Torikäärme! Se ei tosin ollut oikea, vaan kuvan ukkeli houkutteli sillä ostajia virvoitusjuomakojulleen.
Kukkienpunoja työssään. Kukkariipuksia käytetään esim. autossa hyvän onnen tuomiseksi liikenteessä.
Amulettimarkkinoiden ohessa oli myynnissä myös kaikenlaista krääsää, joka kiinnosti tietenkin lapsia.
Aitoja munkkeja! Ei sentään, vaan taidokkaasti tehtyjä pieniä patsaita.
Illalla kävimme vielä kiertelemässä Bangkokin Chinatownissa, jossa on mahtavia ruokapaikkoja ja mukavan vilkas ilmapiiri. Päivän päätteeksi Jussi lupautui lastenvahdiksi kun me muut aikuiset piipahdimme vielä kuuluisalla Soi Cowboy -ravintolakadulla. Värivaloja ja baareja riitti, mutta täytyy silti sanoa Pattayan Walking Streetin olevan aivan eri luokkaa suuruudeltaan ja tarjonnaltaan.
Bangkok Chinatown.
Chinatownin kadut ovat täynnä ruokakojuja.
Väsynyt Chinatownin asukas.
Soi Cowboy.
Bangkokin Soi Cowboy ei vedä vertoja Pattayan Walking Streetille.
Pääsiäislauantaina sanoimme hyvästit Hannosen perheelle ja saatoimme heidät lentokenttätaksiin. Tapaamme jälleen kesäkuussa kotimaan kamaralla!
Kyläilyjä puolin toisin
Saimme torstaina vieraaksemme Pattayalle pariksi päiväksi Helamaan perheen, jotka olimmekin jo ehtineet tavata viime viikonloppuna Bangkokissa. Ohjelmassa oli mm. illallinen Cabbages&Condomsissa, kiertoajelu Pattayan keskustassa ja Buddha-kukkulalla vierailu.
Illallinen Cabbages&Condomsissa.
Kati ja Mikko Buddha-kukkulalla, joka sijaitsee kävelymatkan päässä kodistamme.
Lapset laitettiin kaupunkikiertoajelun ajaksi thaimaalaiseen tyyliin auton takaluukkuun (tai useamminhan kyyditettävät täällä itse asiassa istuvat auton avolavalla).
Lauantaina koko porukka minua lukuunottamatta lähti meidän autollamme 100 kilometrin päähän Mae Phimiin, ja minä menin thai-kielikouluni Easy ABC:n 4-vuotissyntymäpäiväjuhliin. Väkeä ja ruokaa oli riittämiin, mutta meno oli melko vaisua, joten päätin lähteä itsekin perässä Mae Phimiin.
Tarjoiluja kielikouluni juhlissa.
Pattayan pääkadulla kulkee minibusseja eri lähikaupunkeihin, ja onnistuinkin löytämään sieltä sopivan minibussikyydin Mae Phimin lähimpään kaupunkiin Klaengiin, joka sijaitsee Rayongista itään. Kyyti sujui rattoisasti kolmen thaimaalaisen seurassa. Rayongin kohdalla kuskimme tosin sai puhelun ja teki yhtäkkiä u-käännöksen ja ajeli muutaman kilometrin taaksepäin, teki uuden u-käännöksen ja nappasi kyytiin tien varressa odottavan rouvan, joka oli ilmeisesti tullut odottelemaan ohi ajavaa minibussia hieman myöhässä. Klaengissa kuski jätti minut pois kyydistä kohdassa, jossa ei ollut mitään muuta kuin pikkuruinen kauppa. Menin kyselemään kaupan edessä seisoskelevalta ukolta mahdollisuutta saada lavataksia tai mopotaksia Mae Phimiin, ja ukko hyppäsi oitis pyöränsä selkään ja käski minun jäädä odottelemaan. Parin minuutin kuluttua hän saapuikin takaisin mopotaksi kannoillaan, ja pikaisen tinkimisen jälkeen kiipesin mopotaksin kyytiin. Kuski oli ikivanha, hampaaton papparainen, eikä minulla ollut kypärää, mutta 15 kilometrin matka sujui silti mukavasti. Thaimaalaiseen tapaan minulla ei ollut osoitteesta tietoakaan (ne ovat täällä niin monimutkaisia ettei niiden perusteella edes voi löytää perille), mutta olin saanut ohjeeksi etsiä erään meren rannalla olevan ravintolan, jonka vierellä Helamaiden vuokrahuvila sijaitsi. Onnistuimme pienen etsinnän jälkeen löytämään sen, ja papparainen hymyili tyytyväisenä hampaattomalla suullaan jättäessään minut ravintolan eteen. Itsekin olin erittäin tyytyväinen todettuani matkan perusteella pärjääväni tarvittaessa suht hyvin tämänhetkisellä thai-kielen taidollani ummikkojenkin kanssa.
Papparainen kävi tankkaamassa mopon kesken matkanteon.
Illallisen nautimme tietenkin meren rannalla, sillä Mae Phim on kuuluisa rantaravintoloistaan ja merenelävistään. Aiemmasta oppineena osasimme Jussin kanssa tilata pöydän koreaksi: kampasimpukoita chilikastikkeessa, meriahventa punaisessa curryssa, mustekalaa kuivatulla valkosipulilla sekä kokonaisena grillattuja jättirapuja. Kaikki oli herkullista, ja tilasimme mustekalaa ja jättirapuja vielä lisää.
Herkullisia mereneläviä illalliseksi Mae Phimissä.
Meriahventa currylla maustettuna.
Grillatut jättiravut olivat niin hyviä, että tilasimme niitä lisää.
Sunnuntaina kävimme lähirannalla, joka oli ikävä kyllä pettymys: paljon roskaa ja vähän hiekkaa. Niinpä uiskentelimmekin aamupäivän vuokrahuvilan omassa altaassa sekä asuinalueen yhteisaltaassa, jossa ei ollut ruuhkasta tietoakaan, sillä suurella allasalueella oli vain pari uimaria meidän lisäksemme.
Huvila oli hulppea, ja tilaa oli yllin kyllin.
Asuinalueen allasalueella oli tilaa temmeltää!
Mae Phimissä näkyi paljon tällaisia "luksusmallisia" mopon sivuvaunuja. Myös Helamaat olivat vuokranneet yhden, ja lapset olivat tietenkin innoissaan päästessään kyytiin.
Lounaan jälkeen suuntasimme taas takaisin Pattayalle odottelemaan seuraavia vieraitamme eli kauan odotettua Hannosen perhettä, jotka saapuvat torstaina yli kahdeksi viikosi seuraamme. Ohjelmassa on menoa ja melskettä koko ajaksi, ja blogikuulumisia on luvassa seuraavan kerran ensi kuun puolella.
Lounas Mae Phimissä: mereneläviä cashew-pähkinöiden kera.
Paluu arkeen
Lasten joululoma päättyi 9. tammikuuta, ja vierailulla luonamme ollut Jukka-eno palasi samana päivänä takaisin Brysseliin, joten arki on taas alkanut ja ihanat joululoman matkat ovat takanapäin. Täällä arki ei kuitenkaan tunnu kovinkaan arkiselta, vaan lähinnä jatkuvalta lomalta. Saa nähdä miten paluu Suomen-arkeen työkiireineen ja arkirutiineihin onnistuu tämän jälkeen. Kohta on kulunut puoli vuotta ilman että on täytynyt itse imuroida, vaihtaa lakanoita ja laittaa ruokaa. Ruokakaupassakin tulee käytyä vain noin kerran viikossa ja silloinkin rauhassa koko perheen voimin, sillä kotiin ei täällä tarvitse ostaa kuin lähinnä aamiaistarvikkeita ja hygieniatuotteita. Teimme alkuvaiheessa eli syyskuussa muutamia kertoja ruokaa kotona, mutta sekin jäi pian, kun totesimme ettei ruokaa kannata täällä kokata itse.
Jukan läksiäisillallinen syötiin tietyenkin Cabbages&Condoms-ravintolassa.
Alkupalat eli "mieng khum" (superherkullisia lehtikääröjä) ja "tung tong" eli kirjaimellisesti "kultaisia rahasäkkejä" (ihanan rapeita nyssyköitä)..
Viime viikolla teimme kuitenkin ostoksen, jonka myötä taidamme taas alkaa silloin tällöin tehdä kotonakin ruokaa. Ostimme nimittäin grillin! Lähitorillamme on myynnissä paikallisia grillejä, eli peltiämpäriin valetusta sementistä tehtyjä näppäriä pikkugrillejä, jotka ovat täällä hyvin suosittuja. Sytytysnestettä ei ole tapana käyttää, sillä paikalliset sytyttävät grillinsä joka kodista löytyvän kaasulieden avulla. Torilla myytiin kuitenkin paikallista sytykettä, eli pötkylän muotoon pakattua kotitekoista ”napalmia”. Jussi viipaloi pötkylästä paloja hiilien sekaan, ja saimmekin kunnon käryt aikaiseksi, onneksi ei ollut terassilla palohälytintä. Parinkymmenen minuutin ankaran savuttamisen jälkeen grillissä oli hieno hiillos ja saimme tehtyä siinä hyvät pihvit. Seuraavaksi täytyy testata herkkumme eli tiikerirapujen grillaamista.
Grillikausi on avattu!
Vuoden vaihtuminen muistutti mieleemme, että kotiinpaluu lähenee kovaa vauhtia. Suomeen palaaminen tuntuu todella ankealta ajatukselta tällä hetkellä, ja mietimmekin pitkään voisimmeko jäädä tänne toiseksi vuodeksi, kuten mieli tekisi. Valitettavasti se ei kuitenkaan ole mahdollista, joten kotimaa ja arki kutsuvat meitä kesäkuun alussa. Onneksi säät alkavat nyt pikku hiljaa lämmetä täällä niin että huhti-toukokuussa on jo kuulemma aivan liian kuuma, joten voi itse asiassa olla aika mukava lentää Suomen kesään kesäkuun alussa. Toivotaan niin!
Meidän digitaalinen lämpömittarimme tallentaa äärilämpötilat, ja sen mukaan meidän täällä oleskelumme aikana alin lämpötila on ollut 20,7 astetta ja ylin 34,5. Keskimäärin päivälämpötilat ovat olleet koko ajan 28 ja 30 välillä. Sadetta ei ole tullut lokakuun jälkeen, eikä sitä varmaan tulekaan ainakaan paljoa ennen huhtikuuta. Ihme kyllä luonto on silti hyvinkin vehreä. Puutarhamme palmuja ja nurmikkoa joudumme kyllä kastelemaan useita kertoja viikossa. Viime päivinä on ollut yllättävän kosteaa, mittarimme on näyttänyt jopa lähes 90 prosentin kosteutta. Ilma onkin tuntunut paljon tavallista kuumemmalta.
Ihmettelimme aluksi, kun säätiedotuksia ei näkynyt missään, eikä lehdissäkään ole useimmiten sääkarttoja. Nyt olemme kuitenkin todenneet, ettei niitä tarvita, kun sää on täällä niin tasainen koko ajan, ja kaikki tietävät etukäteen, milloin sää lämpenee ja milloin sateita alkaa tulla. Sadekausihan on täällä periaatteessa kaksiosainen, eli huhti-toukokuussa sataa jonkin verran, ja syys-lokakuussa eniten.
Uima-altaamme vierellä oleva kaunis kasvi on nyt innostunut kukkimaan oikein urakalla.
Yksi ihanimmista asioista täällä on se, että vapaa-aikaa on paljon. Puuhailemmekin aika paljon kaikenlaista yhdessä myös arkisin, sillä pojat pääsevät koulusta jo puoli yhdeltä joka päivä.
Harrastamme Suomessa koko perheen voimin geokätköilyä, ja sitä olemme tehneet myös täällä nyt kun meillä on auto käytettävissä. Geokätköilyn myötä tulee aina löytäneeksi uusia mielenkiintoisia paikkoja, joihin ei muuten tulisi mentyä. Viime lauantaina ajelimme lähistön maaseudulle yhtä kätköä metsästämään ja päädyimme eräässä vaiheessa ajamaan pellolle, jossa laidunsi lehmiä. Onneksi meillä on lava-auto, jolla voi ajella välillä tien ulkopuolellakin…
Geokätköily vie automme välillä erikoisiin paikkoihin.
Näihin patsaisiin törmäsimme myös geokätköilyretkellä.
Käymme silloin tällöin keskustassa keilaamassa, sillä se on täällä edullista ja mukavaa puuhaa. Thaimaalaiseen tapaan palvelu pelaa erinomaisesti, eli Eerollekin laitetaan jopa sukat ja kengät jalkaan salihenkilökunnan puolesta.
Eero nauttii keilahallin palvelusta.
Myös minigolf on tullut meille täällä tutuksi, ja olemme kehittäneet omat tasoitukset siihen, jotta Eerollakin olisi tilaisuus pärjätä. Itse asiassa viimeksi Eero voitti meidät kaikki tasoituksensa – ja taitojensa! – ansiosta. Eero on minigolfin lisäksi innostunut kovasti myös oikeasta golfista ja on siinä itse asiassa hämmästyttävän lahjakas. Jussikin on kokeillut golfia täällä elämänsä ensimmäistä kertaa ja erinomaisella menestyksellä. Pattayan suomalainen koulu järjesti tammikuun alussa golf-kilpailun, jossa Jussi peräti voitti oman sarjansa (aloittelijat). Nyt meidän perheessämme onkin siis kaksi innokasta aloittelevaa golfaria! Täällä pelistä kannattaakin ottaa kaikki irti, sillä golf-kenttiä on kymmeniä aivan lyhyen ajomatkan päässä, ja palvelu kentillä on luonnollisestikin erittäin hyvää. Golf-kentillä on usein uima-altaat ynnä muut palvelut myös ei-golfaaville seuralaisille, ja vietimmekin viime viikolla Laurin kanssa pari tuntia paikallisen Pattaya Country Club -kentän altaalla sillä aikaa kun Eero ja Jussi pelasivat. Ei hassumpaa puuhaa, mutta golfinpeluun jätän itse kyllä suosiolla perheen miesväelle.
Eero Pattaya Contry Clubin golfkentällä.
Kuntokuurimme oli joululoman aikaan melkoisen pitkällä tauolla, mutta viime viikolla ehdimme taas pitkästä aikaa kuntosalille. Meillä on vuosijäsenyys Universe Gym -salille, joka on melko koruton paikka, mutta täyttää hyvin tehtävänsä. Vapaita painoja ja laitteita löytyy riittämiin, ja kaiuttimissa soi nykyaikaisen teknopopin sijaan kunnon musiikki Metallicasta Scorpionsiin. Salilla käy mukavaa porukkaa, ja turisemme joka käynnillä mm. entisen Mr. Britannian kanssa. Harmaahapsinen herra on jo 74-vuotias, mutta yhä uskomattoman vetreässä kunnossa.
Viime viikon ohjelmassamme oli kuntoilun ja muun puuhailun lisäksi äänestämässä käynti. Täällä Pattayalla oli mahdollisuus ennakkoäänestää kolmena päivänä, ja enemmänkin päiviä olisi varmaankin ollut tarpeen, sillä äänestyspaikalla oli ajoittain kovat ruuhkat. Osa vaalivirkailijoista ei tuntunut tietävän omia tehtäviään, sillä ainakin omalla kohdallani tietojani ylös ottanut virkailija ehti sekoilla moneen kertaan ennen kuin sai kirjoitettua henkilötietoni oikein ylös. Itsekin ehdin sekoilla todellisen vaalipäivän suhteen, sillä olin jostakin syystä täysin vakuuttunut siitä, että se oli viime sunnuntai. Ehdin jo suunnitella vaalivalvojaisten järjestämistä, mutta päätin nukkua tulosten julkistusten yli aikaeron vuoksi. Onneksi ei tullut valvottua turhaan :).
Äänestyspaikkana Pattayalla toimi Marriot-hotellin kokoushuone.
Joulu Thaimaassa
Lasten joululoma alkoi keskiviikkona 21.12. Viimeisen koulupäivän kunniaksi koululla oli tarjolla joulusauna koululaisille vanhempineen, ja osanotto olikin runsasta. Saunan ja lounaan jälkeen jaettiin todistukset, minkä jälkeen saimme vielä ihailla koulun tyttöjen cheerleading-esitystä.
Lauri hakemassa joulutodistusta.
Olimme varanneet joululoman alkamisen kunniaksi pöydän lempiravintolastani Cabbages&Condomsista. Kiertelimme ennen illallista tutustumassa ravintolan valtavaan puutarhaan, jossa kasvatetaan vihanneksia, yrttejä ja hedelmiä sekä mm. kanoja ja kaloja. Illallinen oli taas oikea elämys, ja Jukka ihastui ravintolaan niin että suunnitteli syövänsä siellä koko ensi viikon jäädessään Pattayalle yksin.
Cabbages&Condoms -ravintolan vihannespuutarha on kauniin värikäs.
Vihannekset odottavat poimijaa.
Täällä kanat saavat kuunnella Mozartin musiikkia muniessaan.
Ravintolan puutarha on kuin rauhaisa keidas keskellä kaupunkia.
Tällaisen puun haluaisin omaan puutarhaani!
Meidän pöytämme oli ravintolan parhaalla tasolla, "Crow's Nestissä".
Campari maistui!
Eerolle maistui vaihteeksi juustohampurilainen.
Iltavalaistuksessa ravintolan puutarha on entistäkin tunnelmallisempi.
Kodin jouluvalmistelut olivat tänä vuonna helpommat kuin koskaan. Verhoilimme yhden puutarhamme puista joulukoristeilla ja askaroimme lasioviin joulukuvioita tekolumella. Joulusiivouksen hoiti tuttu siivooja, joka kyseli heti ensi töikseen pitäisikö hänen pestä ikkunoista tekolumet pois.
Eero koristelee terassin lasiovia.
Joulukoristeita altaan äärellä.
Meilläpäs ei olekaan muovikuusta vaan ihan aito joulupuu!
Joulu näkyy Pattayalla myös vaateliikkeiden valikoimissa.
Ajelimme torstaina katsomaan kuuluisaa suurta Buddhan-kuvaa, joka on kaiverrettu lasersäteillä korkeaan kallioon Khao Chi Chanissa. Paikka oli hieno, ja siellä oli lisäksemme suuri joukko koululaisia sievissä koulupuvuissaan. Näimme matkan varrella kyltin ”Pattaya Fruit Farm” ja päätimme poiketa siellä virkistävällä kävelyllä hedelmäpuiden varjossa. Pettymyksemme olikin melkoinen, kun paikka paljastui venäläisille turisteille tehdyksi pahimman luokan turistirysäksi, jonka nähtävyytenä olikin hedelmäpuutarhan sijaan käärmeshow ja kukkotappelu. Paikka oli niin kauhea, että vierailu oli itse asiassa melkeinpä hauska. Venäläiset turistit räpsivät innoissaan valokuvia onnettomasta showsta, mutta me olimme iloisia kun se päättyi.
Kallioon kaiverrettu Buddhan kuva on vaikuttavan kokoinen.
Tätä showta kannattaa välttää!
Jouluaattona havahduimme ovikellon soittoon kello 9:30, ja pojat olivat innoissaaan luullessaan joulupukin tulevan jo aamuvarhain. Kyseessä oli kuitenkin vain allassiivooja. Kävelimme keskipäivällä rannalle ottamaan erän petanqueta, ja saavuttuamme kotiin joulupukki poikkesi sopivasti tuomaan lahjat. Sisään asti pukki ei tosin ehtinyt, vaan kävi vain soittamassa ovikelloa ja jättämässä lahjat porttimme eteen.
Jouluaaton petanque-turnaus Pratamnakin rannalla.
Joupukki löysi tiensä myös tänne Thaimaahan!
Eero sai lahjaksi mm. saippuakuplasauvan.
Jouluaattoillallisen olimme varanneet hyvissä ajoin Pattayan kenties legendaarisimmasta Suomi-ravintolasta Maikan Majatalosta. Olemme käyneet siellä jo useamman kerran aiemminkin maistelemassa ravintolan herkullisia ruokia ja nauttimassa paikan rennosta ja mukavasta tunnelmasta.
Sana herkullisesta joulukattauksesta oli kiirinyt ympäri Pattayaa.
Minä pääsin illan isännän Maikan kainaloon.
Jouluaattoillalliselle oli tarjolla sata lippua, jotka myytiin loppuun hyvissä ajoin. Maikan joulupöytä on tunnetusti Pattayan paras ja runsain, minkä saimme itsekin todeta. Tarjolla oli kaikki perinteiset joulun herkut, eli esimerkiksi monin eri tavoin valmistettua silliä, mätiä, graavi-, kylmäsavu- ja savulohta, sienisalaattia, rosollia, laatikoita ja kinkkua. Kaikki juomat kuuluivat illallisen hintaan (1500 THB) ja joka pöydässä oli ”maikkamaiseen tapaan” pullollinen vodkaa. Meno oli kuitenkin oikein leppoisaa ja mukavaa, ja illan kruunasivat aivan jättimäiset ilotulitukset, jotka ammuttiin ravintolan edestä. Jos vielä joskus toiste vietämme jouluaaattoa Pattayalla, tiedämme varmasti missä nautimme aattoillallisen.
Maikan vaimo tarjoili lapsille jälkiruoaksi jäätelöä.
Juhlaillallinen kondomiviidakossa
Tiistaina oli syntymäpäiväni, jonka aloitimme juhlapäivästä huolimatta tavanomaisella tiistaikävelyllä läheisellä kukkulalla. Siellä on melkoinen määrä portaita ja kävelypolkuja sekä myös valtavasti iloisia kulkukoiria, joista saa usein hetkeksi seuraa kävelylle, joten paikka on mitä mainioin kuntolenkille.
Iltapäivällä ohjelma jatkui tavanomaisesti eli thai-kielen oppitunnin merkeissä. Kielikouluni kaikki työntekijät tulivat kesken tunnin laulamaan minulle onnittelulaulun ja toivottivat yhdessä ”Suk san wan got” eli Hyvää syntymäpäivää.
Illallispaikaksi valitsin aivan talomme lähellä sijaitsevan tunnetun ravintolan ”Cabbages & Condoms”. Tämän erikoisen nimen takana piilee hyväntekeväisyysorganisaatio, jonka hotellien ja ravintoloiden tuotto menee köyhien thaimaalaisten auttamiseksi sekä HIV-valistustyöhön. Järjestö kritisoi jyrkästi Thaimaan opetuspolitiikkaa ja haluaa painottaa köyhien asuinalueiden lasten opetuksessa erityisesti luovuutta, mikä tuodaan ovelasti esiin ravintolassa monin eri tavoin. Ravintolassa käynti tässä paikassa on siis paitsi makuhermoja hellivä, myös hyvin hauska ja yllätyksellinen kokemus!
Tervetuloa Pattayan mielenkiintoisimpaan hotellin ja ravintolaan!
Ravintolan terasseilta on upea näköala merelle.
Ravintola ja sen yhteydessä toimiva hotelli ”Birds and Bees” sijaitsevat aivan meren rannalla, ja niitä ympäröi upea, tiheä viidakkopuutarha, jossa vilistelee tusinoittain kaneja ja jossa kiemurtelee useita, kauniita kävelypolkuja. Polkujen varrelta löytyy erilaisia kylttejä mielenkiintoisin, poliittisin viittauksin, ja ravintolaa koristavat kondomeista tehtyihin asusteihin puetut mallinuket. Itse ruokailutila on mahtavan upea viiteen eri tasoon puusta rakennettu tila, jota koristavat ympäröivän viidakon kasvit ja upea iltavalaistus. Aallot pauhaavaat ravintolan vierellä, ja tunnelma on sanoinkuvaamaton. Myös ravintolan wc:t ovat näkemisen arvoiset kauniinee meriakvaarioineen.
Ravintolan wc-tiloja koristavat upeat meriakvaariot.
Arvatkaapas mistä "tarvikkeista" nämä asut on tehty?
Valitsimme alkupaloiksi kana-satay-vartaita sekä rapukakkusia. Jussi söi pääruoaksi höyrytettyjä simpukoita, jotka oli maustettu täkäläiseen tapaan kaffirlimetinlehdillä. Minä valitsin banaaninlehteen käärittyjä mereneläviä kookoskastikkeessa. Aterian kruunasi yllätyksenä pöytään tuotu kynttilöin koristeltu jäätelökulho (ehkäpä jollakin perheenjäsenellä oli tosin osuutensa sen ilmestymiseen pöytään…). Ruoat olivat herkullisia, palvelu erinomaista ja paikka todella upea, joten tämä ei varmastikaan jäänyt viimeiseksi käynniksemme Cabbages & Condoms -ravintolassa.
Höyrytettyjä simpukoita.
Mustekalaa,simpukoita ja rapuja banaaninlehteen käärittynä.
Vuosi varvastossuissa 