Kaupunkimatka Macaoon ja Hongkongiin
Vietimme viime viikolla mukavan viiden päivän kaupunkiloman Macaossa ja Hongkongissa, ja samalla Jussi sai taas lisää oleskeluaikaa Thaimaahan. Jussin Vietnamista tammikuussa hankkima viisumihan meni umpeen huhtikuun puolivälissä, minkä jälkeen hän kävi bussilla puolen päivän viisumihakureissulla Kamputseassa. Maanteitse ulkomailla käytäessä saa vain 14 päivän oleskeluleiman passiin, joten nyt oli tehtävä vielä yksi lentomatka viimeisen kuukauden oleskelun mahdollistamiseksi. Kun saapuu ulkomailta lentäen Thaimaahan, saa nimittäin automaattisesti 30 päivän oleskeluleiman.
Hongkongin ja Macaon lentohinnoissa on huima ero, joten valitsimme halvemman vaihtoehdon ja lensimme Air Asian lennolla Macaoon. Tämä pikkuruinen Kiinan erityishallintoalue on erittäin mielenkiintoinen paikka niin historiallisesti kuin nykyasemansakin vuoksi. Portugalilaiset rakensivat siirtokunnan Macaoon jo 1500-luvulla, ja vielä nykyäänkin portugalia näkee kaupungilla kadunnimissä, kylteissä ynnä muualla, vaikka asukkaista yli 90 % onkin nykyään kiinalaisia. Macao koostuu 9 neliökilometrin suuruisesta niemimaasta, jossa asuu 94 % maan puolesta miljoonasta asukkaasta, sekä Taipan ja Coloanen saarista.
Sieltähän se löytyy: klo 10:20 destination มาเก๊า eli Macao!
Lentokenttäsaarelta keskustaan saavuttaessa näkymää hallitsevat modernit pilvenpiirtäjät.
Kaupungin keskustaa ja Taipan saarta yhdistää kaksi valtavan pitkää siltaa. Toisen sillan pielessä näkyy Macaon tv-torni, josta voi tehdä maailman korkeimman benji-hypyn.
Thaimaasta ei saanut Macaon valuuttaa, joten jouduimme heti ensi töiksemme asioimaan visa-automaatilla rahaa nostamassa.
Macaon rahayksikkö on Pataca, mutta maassa käyvät myös Honkongin dollarit.
Maa on mielenkiintoinen sekoitus itää ja länttä, ja etenkin meille Thaimaasta saapuville maa vaikutti erittäin länsimaiselta kaikin puolin. Kadut ovat äärettömän siistejä, sillä roskaamisesta ja tupakoinnista julkisilla paikoilla saa sakon. Kadut ovat kapeita, ja kaupunki on hyvin kukkulainen.
Tupakointi julkisilla paikoilla tulee kalliiksi!
Oli aikamoinen yllätys nähdä Macaossa koirankakkaroskiksia! Etenkin totuttuamme Thaimaan melko erilaiseen ”roskakulttuuriin”.
Keskustasta löytyy kapeita ja jyrkkiä katuja ja kujia.
Näitä emme ole koskaan nähneet Thaimaassa mopojen suosiosta huolimatta: mopo-parkkimittaripaikkoja!
Macaon näennäisestä länsimaisuudesta huolimatta tunsimme välillä olevamme ummikkoina Kiinassa. Paikallisissa kuppiloissa ei useinkaan osata englantia eikä myöskään portugalia, joten ruoan tilaaminen voi olla haastavaa. Söimme illallista hotellimme lähellä olevassa pienessä kiinalaiskuppilassa, ja meillä oli oikein hauskaa kun tilailimme ruokia listalta, joka oli jotenkuten käännetty englanniksi, mutta tarjoilija ei kuitenkaan osannut englantia sanaakaan. Tilasimme listalta ruoan kanssa lasit punaviiniä, mutta kun niitä ei alkanut kuulua hätyyttelimme tarjoilijaa ja näytimme elekielellä haluavamme juotavaa. Tarjoilija kiikutti pöytään pikaisesti neljä lasillista lämmintä vettä, ja saimmekin todeta lämpimän veden olevan yleistä Macaossa – ilmeisesti hanavesi kuumennetaan boilereissa sen puhdistamiseksi ja tarjoillaan sitten lämpimänä. Samanlaista lämmintä vettä lapset saivat nimittäin myös paikallisessa McDonaldsissa. Kun näytimme listasta vielä kerran viiniä, tarjoilja vain hymyili ja hoki ”hai hai”, mutta mitään ei kuulunut. Lopulta eräs toinen tarjoilija osasi tulla kertomaan meille, että viini oli loppunut.
Vaikka portugali on maan toinen virallinen kieli, välillä tuntui aivan siltä kuin olisi Kiinassa.
Jussia naurattaa paikallisessa kuppilassa, kun kommunikointi tarjoilijan kanssa ei oikein onnistu.
Maan suurin tulonlähde ovat kasinot, joiden liikevaihto onkin nykyään suurempi kuin Las Vegasin kasinoiden. Kasinorakennukset ovat upeita sekä sisältä että ulkoa, ja niissä on monissa kaikenlaisia show-esityksiä ym. erityistä nähtävää. Kävimme esimerkiksi Wynn-kasinon aulassa katsomassa, kun aulan lattiasta kohosi yhtäkkiä valtava 24 karaatin kullalla päällystetty puu samaan aikaan kun katon kultakoristeiset paneelit avautuivat ja sieltä laskeutui alas kenties maailman suurin kristallikruunu. Kaikkea tätä säesti dramaattinen musiikki ja valoefektit, joten tämä tunnin välein toistuva tapahtuma oli hienoa nähtävää.
Hämmästyttävä ”The Tree of Prosperity” Wynn-kasinon aulassa.
Kaupungin erikoisin rakennus on eittämättä upea hotelli-kasino Grand Lisboa.
Yksi kaupungin vanhimmista kasinoista on 1960-luvulla rakennettu Casino Lisboa.
Rolls Royceja näkyi kaupungilla vähän väliä, etenkin kaupungin kasinoiden eteen pysäköityinä.
Macaon maamerkkinä toimii 1600-luvulla rakennettu Guian linnoitus ja sen vierelle 1800-luvulla rakennettu ensimmäinen länsimainen majakka Kiinan rannikolla. Linnoitukselle oli Royal Macau -hotellistamme sopivan lyhyt kävelymatka maisema ihailemaan. Samalla saimme ihailla useita hääpareja, joita kuvattiin linnoituksen historiallisissa maisemissa.
Guian katedraali ja majakka sijaitsevat Guian kukkulan huipulla.
Guian kukkulalta on upea näkymä kaupunkiin.
Guian linnoitus on suosittu hääparien kuvauskohde.
Guian kukkulan huipulla on myrskyvaroituskeskus. Metallihäkkyrät, joita on jo vuosisatojen ajan nostettu näkyviin kukkulan huipulla olevaan mastoon informoimaan kaupunkilaisia lähestyvästä myrskystä ja sen voimakkuudesta, ovat yhä käytössä.
Seuraavana päivänä matkasimme lauttaterminaaliin, josta kulkee ympäri vuorokauden kantosiipialuksia 65 kilometrin päässä sijaitsevaan Hongkongiin. Matka sujui vajaassa tunnissa, ja Hongkong oli näyttävän näköinen ilmestyessään näkyviin pilvenpiirtäjineen. Liikenne näiden kahden kaupungin välillä on tiheää, eikä kantosiipialuksiin tarvitse mitään varauksia etukäteen, sen kuin kävelee terminaaliin. Maiden välillä on kuitenkin tarkat passintarkastukset, mutta suomalaiset eivät tarvitse viisumia, vaan kumpaankin maahan saa automaattisesti 90 päivän oleskeluluvan.
Macaon lauttasatamassa päivystää jatkuvasti rivi kasinoiden ”houkutuslintuja”.
Hongkongin pilvenpiirtäjät näkyvät kauas.
Hongkongissa on yli 7000 pilvenpiirtäjää.
Hotellimme Garden City sijaitsee Hongkongin saarella, jossa kaupungin varsinainen keskusta sijaitsee, ja jonne brittiläiset miehittäjät asettuivat aikoinaan 1840-luvulla. Tämän saaren lisäksi Hongkongiin kuuluu Kowlooniin niemimaa sekä Kiinan rajalle ulottuva Uusien territorioiden alue.
Hotelliamme vastapäätä oli tyypillisiä hongkongilaisia asuintaloja.
Pojat ihastelevat hotellimme edessä olevan puiston vaihtuvia värivaloja.
Ensimmäiseksi illalliseksi söimme sushia, nam.
Lounaaksi taiwanilaista nuudelisoppaa.
Hongkong on monin tavoin erittäin mielenkiintoinen paikka. Se on tilastojen mukaan maailman korkein kaupunki, ja keskustassa tuntuukin siltä, että kaikki talot koko maassa ovat pilvenpiirtäjiä. Liikenne on brittiläiseen tapaan vasemmanpuoleista, vaikka manner-Kiinassa on oikeanpuoleinen liikenne. Hongkongin julkinen liikenne on maailman eniten käytettyä, ja erinomaisen metron lisäksi kaupungissa on tiheä bussi- ja raitiovaunuverkosto. Noin 95 % asukkaista on kiinalaista alkuperää, ja meitä hämmästyttikin se, että monet kauppojen ja ravintoloiden työntekijätkään eivät puhu englantia ollenkaan.
Metroverkosto on kattava ja toimii hyvin.
Lauri metrossa.
Ostimme heti ensimmäisenä päivänä koko perheelle paikalliset matkakortit eli ns. Octopus-kortit. Kortti toimii näppäränä maksuvälineenä metron, bussien ja raitiovaunujen lisäksi myös Hongkongin saaren ja Kowloonin välillä kulkevissa Star Ferry -lautoissa. Kowlooniin pääsee toki myös metrolla, mutta me taitoimme matkan parikin kertaa lautalla hienojen näkymien vuoksi.
Hongkongissa tulee käytettyä paljon liukuportailta ainakin jos käyttää metroa! Metroliukuportaiden lisäksi Hongkongin saarella on myös maailman pisin ulkona oleva katettu liukuporrasjärjestelmä, mutta se jäi tällä kertaa vielä kokematta. Portaat kulkevat aamulla alas kukkulalta kaupunkiin ja iltapäivisin ylös eli ne on tarkoitettu kukkulalla asuville kaupunkilaisille.
Hongkongin raitiovaunut ovat bussien tapaan kaksikerroksisia.
Victoria-lahden yli pääsee kulkemaan tunnelmallisilla vanhanaikaisilla lautoilla.
Jussi ja pojat Star Ferryn kyydissä.
Star Ferry -lauttojen lisäksi Victoria-lahdella näkyi muitakin tyylikkäitä vanhanajan aluksia!
Erikoisin kulkuväline matkallammme oli ”Peak Tram” eli Hongkongin saaren korkeimmalle kukkulalle eli ”Peakiin” kulkeva raitiovaunu. Kukkulalle on kulkenut raitiovaunulinja jo vuodesta 1888, ja nykyisetkin vaunut on rakennettu kauniisti vanhaan tyyliin. The Peakin korkein kohta on 400 metrin korkeudessa, ja vaunu kulkee sinne äärettömän jyrkkää rinnettä. Paluu alaspäin tapahtuu selkä taaksepäin, koska penkeillä ei muuten pysyisi.
Matkalla huipulle vaunu kulkee ajoittain peräti 27 asteen kulmassa (ja tuntuu vähintään 45 asteelta!).
Huipulla oli näinkin idyllisen näköinen ravintola.
Huipulle kiersi alhaalta kaupungista mukavasti kiemurteleva kävelytie, joka oli suosittu hölkkäreitti.
Idyllisen kävelypolun maisemat olivat todella vehreät – ei ihmekään, sillä Hongkongissa sataa todella usein.
Lauri The Peakin sumuun kietoutuneella kävelypolulla.
Puun juuret kiemurtelivat hienosti vanhan muurin päällä.
Matka takaisin kaupunkiin voi alkaa…
Ehdimme kierrellä muissakin kaupungin vehreissä keitaissa, eli näimme Kowloonin puiston (josta löytyi myös geokätkö) sekä Hongkongin saarella sijaitsevan eläintieteellisen puiston. Sen ”matelijatalo” oli aika huvittavaa nähtävää meille Thaimaasta tuleville: rakennuksessa oli peräti kolme eläintä eli yksi käärme ja kaksi pikkuruista krokotiiliä! Apinoita puistossa oli sentään sitäkin enemmän.
Kowloonin puistossa oli flamingojen lisäksi myös lintutalo, lasten leikkipuisto ja jopa McCafé!
Hongkongin kasvi- ja eläintieteellisen puutarhan kasvihuone.
Eeron kiinalainen illallinen: rapuja ja nuudeleita.
Ravintolalaskuista ei aina saanut oikein selvää…
Jussi oli harmiksemme flunssassa koko matkan ajan, mikä hieman hillitsi kaupungilla kiertelyä, mutta aika paljon ehdimme silti nähdä kolmessa päivässä. Parhaiten jäi mieleen upea valoshow ”A Symphony of Lights”, jota voi ihailla joka ilta kello kahdeksalta. Show koostuu 44 eri rakennuksesta heijastettavista valoista sekä musiikista, ja sitä voi seurata Victorian sataman rannoilta.
”A Symphony of Lights” on päässyt Guinnessin ennätystenkirjaan maailman suurimpana pysyvästi esitettävänä valo- ja äänishowna.
Esityksessä on mukana paljon huikeita laservaloja.
Valoshown jälkeen maistui illallinen ”The Spaghetti House” -ravintolassa.
Hongkong näyttää upeimmalta pimeässä.
Paluumatka hotellille sujui ”The Star Ferryn” kyydissä.
Sunnuntaina palasimme kantosiipialuksella takaisin Macaoon, jossa kiertelimme vielä muutaman tunnin kaupungin kuuluisalla keskusaukiolla Senado Squarella ja kävimme katsomassa kaupungin kuuluisaa nähtävyyttä, St. Paulin kirkon raunioita. Lounaspaikkaa oli hieman hankala löytää, joten poikkesimme pieneen paikalliskuppilaan, jossa kukaan ei puhunut englantia. Pieni ruokalista oli sentään onneksemme käännetty englanniksi, joten osasimme olla tilaamatta listalla olevia käärmeitä tai haineviä. Istahtaessamme lounaan jälkeen syömään jäätelöitä yhdelle kujalle jouduimme vaikka kuinka monen ohikulkijan valokuvattaviksi. Länsimaisia turisteja näkyi nimittäin äärettömän vähän, suurin osa Macaon turisteista on kiinalaisia tai muita aasialaisia.
Senado Square on hyvin eurooppalaistyylinen aukio.
1600-luvun alussa rakennetun St. Paul -kirkon rauniot ovat yksi Macaon tunnetuimpia nähtävyyksiä.
Keskustassa on paljon eurooppalaistyylisiä liha- ja leivonnaiskauppoja.
Monet keskustan herkkukaupat ovat erikoistuneet kuivatusta lihasta tehtyyn ”bakkwaan”, jota myydään levyinä ja eri mausteilla ryyditettynä.
Tarjolla on myös kaikenlaista muuta kuivattua herkkua kaloista hedelmiin.
Pikkuruisen posliinitavarakaupan omistajatäti otti nokosia kaupassaan.
Keskustan kadut ovat paikoitellen hyvinkin kapeita.
Emme yhtään tienneet mitä tilasimme ruoaksi macaolaisessa kiinalaiskuppilassa, mutta juoman suhteen ei ollut ongelmia: Tsing Tao on varma valinta.
Loppujännityksenä matkassamme oli matka taksilla lentokentälle, kun vain kiinaa puhuva taksikuskimme ajeli aivan miten sattuu, ja ojensi jossain vaiheessa matkaa syliini jonkin ihmeellisen kyltin, josta emme ymmärtäneet mitään. Epäilimme kuskin lopettavan vuoronsa kesken, mutta pääsimme loppujen lopuksi perille hänen kyydissään Macaon pikkuruiselle lentokentälle. Kenttä on siitä erikoinen, että portteja on vaivaiset viisi kappaletta, mutta luksusputiikkeja löytyy pilvin pimein. Ne ovat varmaankin houkuttelemassa kasinoilla tilin tehneitä törsäämään voittorahojaan, mutta me jätimme tällä kertaa ostokset väliin.
Perillä Bangkokin lentokentällä totesimme, että automme oli blokattu parkkihalliin siten, että sen eteen oli pysäköity poikittain maasturi. Tuplapysäköinti tähän tapaan on Thaimaassa hyvin yleistä, ja yleisenä ohjeena on, että tuplapysäköitäessä jätetään vaihde vapaalle, jotta auton voi siirtää pois edestä työntämällä. Huikkasimme parkkihallin vartijan työntämään auton edestämme pois, mutta sepäs olikin pysäköity käsijarru päällä! Vartija pahoitteli, ja sanoi kestävän noin puoli tuntia että se saadaan hinattua pois. Emme onneksi ehtineet odotella kuin pari minuuttia, kun auton omistaja saapui sopivasti leppoisaan tahtiin löntystellen siirtämään autonsa pois. ”Mai pen rai” eli ei hätää, kaikki järjestyy, kuten Thaimaassa usein sanotaan!
Vuosi varvastossuissa 